Hei, me täällä







Hei, täällä Ilona,
kaikista rohkeista kukkijoista hullaantunut, 
vähän lämmöstä sekaisin mennyt,
ihastunut siihen, kun iltapäivisin pajunkissakimppu parvekkeelta heittää varjonsa seinääni.

Hei, täällä kevät ja vihertävät koivut, 
kohta hiirenkorvat, ihan kohta, 
nuorissa tuomissa jo lehdet, 
polulla oksat kaartuvat ylleni limettinä harsona, suojaksi.

Hei, täällä kaikki linnut, 
nekin vähän sekaisin menneet, 
haapanat uivat ohi ja pian takaisin, 
telkät uivat ohi ja lentävät takaisin, 
kyyhkyt lähestyvät päät synkronoituna heiluen,
lokeilla on asiaa muuten vaan.

Hei, täällä ihmiset, niiden naamoissa hymyt, 
virhearviointeja pukeutumisessa, talvitakissa kotiin saapuva hikinen hän, 
lehtipuhaltajat pöllyttävät päälleni ruskeaa tomua, 
kukaan ei vaikuta väsyneeltä, 
joku näkee näsiän kukassa ensimmäistä kertaa, 
koulun takana suudellaan salaa.

*
Kuka siellä,
mitä siellä?






Hups oho






Vahingossa pääsiäiskynnet, hups.

Päivät jatkuvat




narsissi- ja leskenlehtipäivät jatkuvat

en kirjoita runoja,
asiat vain tapahtuvat jossakin rytmissä,

eivätkä ajatukset ole
yhtenäistä virtaa

toisinaan on vaikeaa olla kertomatta
mitä minun valoni vieressä asuu



Verholehtien kahina



Narsissit avautuvat maljakossa,
ilta täyttyy verholehtien kahinasta.

Skillapihat löytyvät täältäkin,
ja joku kanssani katsoo ne.

Tuli mieleeni olla onnellinen siitäkin.

Se yltää patetiaan saakka





Avaa silmät
muuttolinnuille,
soutajille ja huopaajille (katso järvelle, he ovat siellä!),
maasta puskeville käenrieskoille,
sille, mitä lätäköihin heijastuu.

Rakasta
sinua,
häntä,
heitä,
meitä,
myös niitä,
noita.

Kävele
rantaan,
metsään,
kirjastoon,
taidenäyttelyyn,
vieraaseen satamaan,
elokuvateatteriin,
häntä vastaan.

Vähemmän kuuntele
syyllisyyttä,
pitäisi-lauseita,
normaalin määritteitä,
tuottavuuden arvostusta,
kuole-käskyjä.

Muista päiväsauna.

~~~

Maijja haastoi, minä tartuin. Haasteena oli siis yksinkertaisesti suositella viittä asiaa. Olen arka sanomaan muille "kokeile tätä", joten kirjoitin suositukset itselleni, lempeällä äänellä, lempeimmällä, sillä äänellä, jonka ansaitsen kuulla.

[Mutta kyllä se ääni kuiskii muillekin, se yltää patetiaan saakka, se sanoo: "Elä sinun elämä(ä)si".]



Nyt vähäsen





Kesään on nyt vähäsen,
västäräkit keikkuivat sorsalammen laiturilla,
niiden pienistä jaloista kuului "trrrrrrrrrrr" kun ne juoksentelivat lankkuja pitkin.

Sattumalta löysin kengät, jollaisia koko viime syksyn turhaan etsin kaikista kaupoista,
ja leskenlehdet, ne näin auton ikkunasta,
keltaiset matot.

(Onko tämä kevät jotenkin erityisen punainen?)


Kertakaikkiaan en / hitaasti herään




Joskus on väsyneitä päiviä,
hiukset takussa, 
kuvat vääriä,
taivaskin apeana.

Kertakaikkiaan en tiedä,
mistä löytäisin leskenlehtiä.
Sanovat, että niitä olisi jo,
jaa jaa.

Hitaasti herään kevään tuomiin mahdollisuuksiin.