Ja huomaan


Minun voimani hukkuivat nauloihin, siimoihin,
jesariin,
muidenkin. Me saimme sen koottua
hienosti,
me amatöörit, ohhoh. Pelkään
olleeni kärttyisä, kärkäs,
käskyttäjä,
olinkin, saanko anteeksi.

Lauantaiaamu, aamutee, lohdulliset leivät, ja
huomaan
sanojen vyöryn, begonia on pysynyt
käsissäni
hengissä kaksi päivää, siinä on
20-luvun silkkikalsareiden sävy.

Taivaanrannan väri kestää iltayhteentoista.
En enää
saa unta ennen sitä.