* *








Lintutyttö käy kylässä ja kirjoittaa pienoisromaanin vieraskirjaan.
Ruokapöytää ei ole, katan eväsretken olohuoneen lattialle.
Silitämme lattiaa.

*

Johtavat poliitikot puhuvat toisten päälle tv:ssä. Rastaat tulevat kosiskelemaan koivuun.
Rastaat kiinnostavat minua enemmän kuin järjestetty hiekkalaatikkoleikki.

*

Saan Latviasta kortin, joka päättyy sanoihin: "täällä ei ole koti".

Tärkeää: mitä







Aamupalaa krookuksen ja lämpimässä puhjetettujen hopeapajunlehtien kanssa.
Olkia palelee, missä villatakki.

Merkillisiä nämä pitkät keväät, ennen takatalvi tähän aikaan ja myöhemmin oli vakio, nyt
naiivisti luottaa, ettei jonain aamuna maa ole valkea ja narsissit kuorruttuneet, kirjoitin, ja
seuraavana aamuna tietysti – lunta maassa. Mutta ai kauhee ajatusta, että toukokuussa sataisi lunta.
Mutta satoi viime vuonnakin, hauraiden koivunkorvapitsien ylle, eikä se sitten ollut
niin paha.

Aamuajatuksia aamusta toiseen, ehtiikö sellaista, päätä jalkaa pitäisi, kahvi mukaan,
vaikuttaa siltä, että aamuihmisyys on ainoa oikea ihmisyyden muoto,
eipä niin ettenkö pitäisi aamuista; minä pidän niistä kovin,
hiljaisina, ilman tarmoa ja toimia. Tärkeää:

mitä maisemassa tapahtuu.

tämmöistä, että







en mä tiedä, tää nyt vaan on tämmöistä, että

tulvitaan valosta ja päivät pitenee

että päivät täyttyy eikä kauheasti tarvitse yrittää mitään, hetki näin

paitsi verhoja ei ripustaisi kukaan