Ei painoa

Untitled

Stabile

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Kävellä järveen palsamintuoksuista polkua pitkin,
kömpiä nopeasti kylmään veteen katseista ulos.

Kellua pinnalla korvat veden alla, ainoa ääni on oma hengitys,
näkökentästä rajautuu pois kaikki muu paitsi taivas, se
on laaja kupu yllä, satunnainen lokki, pääskynen,
ajatuksilla ei enää ole painoa. Ajatella, että tarvitsen
ympärilleni kokonaisen järven, 256 neliökilometriä ja kaikki ne kuutiot,
jotta

ajatuksillani ei ole painoa.

Se hengitys, se on liian kiivas, nyt ois aika
olla jotain muuta kuin äärivahva. Kunpa joku

määräisi lepoa.

just nyt en halua

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

olen levittänyt pöydät täyteen töitä joita en jaksa tehdä
jotenkin putosin siihen, mitä vahvempi luulin olevani

taivaissa uusia sävyjä, söin homeista leipää koska mausta ei huomannut
silmät lomalla

eikä minun enää koskaan pitänyt kirjoittaa itsestäni
mutta

eihän ihmisellä muuta ole kuin itsensä

just nyt en halua mitään niin paljon kuin
krasseja maljakkoon

pitsaa ja autokyytejä







kuivuuteen kellastuneita koivuja ja
kielonlehtiä
suoria syksyn sävyjä mutta kirkkain valo

keltaisella nauhalla
rajattuja taimikkoalueita
hirviltä pääsy kielletty

hoh, lampaita, hauskaa
pieniä villapalloja

rukiilla taittunut kaula
tietenkin
kolme kurkea

tarjoamalla pitsaa ja autokyytejä
hän houkutteli minut ulos elämäni kieltävästä unesta
johon olin päässyt valumaan

näitä minä näin