Urbaanimpi ja kauniimpi






Kotimatka on urbaanimpi ja kauniimpi kuin ennen,
mikäs on kävellessä leppeässä tai vähemmän leppeässä kevätilmassa,
lokkeja saapuu useina ryhminä eri suunnista ja päiväkotiryhmä
pysäytetään kadun vasempaan laitaan katsomaan lumikelloja.

Hän nakertaa vesimelonia tiskialtaan äärellä, on lomalla ja söpö,
ihan kauheasti rakastan, no se kyllä tiedetään.
Tahdon krookuksia parvekkeelle, anemoneja mummun vaatekaapin päälle,
isotorvisia narsisseja keittiöön, työpöydän työhuoneeseen.
Oikeanvärinen keinovalo saapui jo.

Joissa teemana





Pääsin palaamaan taivaiden äärelle, aivan liki,
ja puut ovat tässä, pian ikkunasta seuraan hiirenkorvien kehittymistä.
Ja millaisia taivaita on ollut, voi ihmetys,
voisin pitää kutsuja, joissa teemana olisi ryhmittyä
punaiseksi värjäytyvään olohuoneeseen ja tuijottaa ulos.

Viime yönä heräsin ensimmäisen kerran junan ääneen.

Pihassa kulkee koira:
ruskea,
kippurahäntä,
venyttelee.